PRONSSIVARTINEN LÖYLYKAUHA (4.-6.lk)

Löylykauhoja on tehty vuosikausia alakoulun käsitöinä. Tässä muutamia ideoita, miten kauhasta saadaan ehkäpä hieman näyttävämpi tai erikoisemman näköinen.

VARREN SAHAUS:
• 6mm x 6mm neliötanko 35-40cm
• Sahauksen aloittamisessa kannattaa käyttää apuvälineenä viilaa. Viilalla saadaan aikaiseksi nopeasti pari milliä syvä sahausura. Rautasaha lastuaa työntöliikkeen aikana ja on tärkeää että sahausliike olisi mahdollisimman laaja, jotta hampaiden purevuus ja sahauksen eteneminen olisi mielekästä.
• sahauksen jälkeen suoritetaan nopea kulmien viilaus ja molemmista päistä eristetään maalarinteipillä n. 4-5cm alue.
• toiseen päähän tehdään viilalla terävä kärki ja ”hakasia”, jotka parantavat kahvan pitävyyttä.
• toinen pää kylmätaotaan litteäksi, ”leipälapion” muotoon, jonne porataan kaksi 3mm levyistä reikää pylväsporakoneella.

VARREN KORISTELU:

• varteen tehdään maalarinteipillä merkit koristekierteille, jotka tehdään ruuvipenkissä lukkopihtejä apuna käyttäen. Varsi suojataan esim. traktorin sisärenkaan kumipaloilla, teipillä tai peltisuojilla tms. ettei ruuviipenkin leuat jätä jälkiä varteen.
• kiertäminen on helppoa, nopeaa ja vaivatonta kahdella lukkopihdillä.
• pinta hiotaan teräsvillalla ja vesihiomapaperilla.




PINNOITUS:
• kiilto- ja mattamustien spraymaalien lisäksi olemme käyttäneet kuparin ja pronssin sävysiä maaleja.
• alle hento musta pohjamaali, päälle kuparin ja pronssin väristä spraymaalia
• paisto uunissa 300’C 45min tai pinnoitus metallilakalla.

KUPARIN PAKOTUS:
• kupari pehmennetään kaasuliekillä.
• pakotustekniikkana perinteinen spiraalimainen taonta pallovasaralla pakotusalustaa vasten. Pohjan tasoitus tehdään 60mm pyöröriman päätyä vasten.

NIITTAUS:
• kupukantaniitit voidaan korvata kuparinauloilla, jotka katkotaan pihdeillä mittaan.

KAHVA

• kahva sorvataan tai sahataan luonnonpuusta esim. omenapuun oksasta tai kelomännystä.

• lämpösävytys kuumailmapuhaltimella

PUUHAAVI OSA 5 : "HIONTA JA KAHVAN VIIMEISTELY"

Petsauksen jälkeen haavit päällystetään huolellisesti 3-5 kertaa venelakalla, jonka jälkeen on havasten kiinnityksen vuoro. Viilulevyn kerrokset muodostavat paljon kauniita ja hienoja puupintoja, joiden höyläys tuo esiin erilaisia juonteita ja tasoja. Jokaisesta haavista tulee omalaatuinen ja käden jälki todella näkyy töissä.

Näihin aarrearkkuihin tilattiin kouluektronikka.fi-sivuilta vetimet ja salvat. Joihinkin töihin upotettiin kannen sisäpuolelle magneetit, joiden avulla arkku loksahti  hienosti kiinni. Näihin hankintoihin saimme tukea Opetushallituksen kerhomäärärahoista.

Tarvikkeet tilasimme Kouluelektroniikka.fi - verkkokaupasta (ks. linkit)

Koristevedin (päädyt)

Riippuvedin (kanteen)

Magneettisalpa

Vasemmalla näkyy liimauksesta otettuja haaveja ja oikealla kolme erilaista haavin kahvamallia.
Kahvaan voitaisiin vielä kiinnittää esimerkiksi luusta tai jalopuusta muotoiltu koristeosa, joka toisi vielä enemmän loistokkuutta tälle työlle. 

Koko työ hiotaan erittäin huolellisesti vesihiomapaperilla (karkeus 600) lopuksi. 

Kaariosaan sahataan rautasahan terällä noin 3mm syvä ura, joka pyöristetään viilalla. Tämän jälkeen uraan porattiin 3mm terällä noin 3-4cm välein reijät havaksen selkänarua varten, jonka avulla siis havas solmitaan kiinni haavin kehikkoon. Havakset lähtevät tilaukseen näinä päivinä.

AARREARKKU OSA 4. "Finaalivaihe - pintakäsittely"

Puupajan ensimmäinen arkku on viimeistelyä vaille valmis.
Petsaus + lakkaus ovat työvaiheina tunnetusti niin paljon aikaa vieviä, että päätimme hankkia nopeasti kuivuvan ja helposti käsiteltävän puuvahan. Nurmijärven Nurmitapetista löytyi tähän tarkoitukseen juuri sopivaa  ZEN-petsivahaa. Värisävynä "Kombu". Kyseessä on vesiliukoinen nestemäinen vaha. On ehdottomasti Liberonin antiikkivahojen rinnalla kokeilemisen arvoista tavaraa. Antaa puulle suojan, estää halkeilua ja sitä voi sävyttää kaikilla vesiliukoisilla petsiväreillä mieleisekseen. Sopii nimenomaan oppilastöihin hienosti ja on pölykuiva 30min kuluttua.

Tikkurilan ZEN-petsivahat

Kanteen teimme vielä vahvistuksen, sen jälkeen nopea hionta ja sävy pintaan.
Pianosaranat puhdistettiin kiiltäviksi teräsvillalla. Seuraavaksi hommaamme yhteistilauksena kaikkiin arkkuihin erilaisia antiikkisia nostimia, heloja, kulmarautoja ja salpoja. Hankintoihin saimme tukea Opetushallituksen myöntämistä kerhomäärärahoista.  

PUULYHTY (4.-6.lk)

Puulyhty sopii erinomaisesti 4.-6.lk oppilaille syystalven työksi. Tämä työ vaatii sahaustarkkuutta, höylänkäsittelytaitoa, jonkin verran muotoilua, sekä ennen kaikkea huolellista viimeistelyä, eli hiontaa. Työ ehkä vaikuttaa monimutkaiselta, mutta ei ole loppujen lopuksi kovinkaan vaikea valmistaa. Sopii takan reunalle, olohuoneeseen, verannalle, lahjaksi...ihan minne vaan! : )

Tässä puulyhdyssä on kuviosahattu jalusta ja ristikkäin asetetut koristerimat. Koristerimojen alareunasta puuttuvat tukipuut.
Tässä suhteessa työ on pelkistetympi kuin alla oleva versio.
Työ on petsattu ja lakattu kalustelakalla (paneelilakka). 

Tässä hieman koristeellisemmassa puulyhdyssä jalustan ja pohjan saumakohtiin on tehty listat, jotka ympäröivät koko työtä. Oppilaat saavat itse "viritellä" lyhdyn listoitustyötä niin pitkälle kuin tahtovat. Pilareiden väliin sekä ala- että yläpuolelle on kiinnitetty "tukipuut", joiden tarkoituksena on lisätä kestävyyttä ja tuoda näköä työlle. 

Pilareiden korkeus molemmissa 18cm. Työt aloitettiin sahaamalla 100mm mäntylauta neljään osaan.
Pilarit höylättiin ja hiottiin. Tavoitteena oli tehdä niistä mahdollisimman symmetriset.

Lyhdyn ala- ja yläosat valmistettiin hieman leveämmästä 125mm mäntylaudasta ja tämä työvaihe tehtiin höyläämällä. Puukappaleiden päädyt höyläsimme noin 45´-kulmassa, välttäen poikkisyyhyn höyläämistä. Liian jyrkkä höyläyskulma aiheuttaa lohkeilua ja sitä tässä vaiheessa olikin vältettävä viimeiseen asti. Toiset reunat voitiinkin höylätä ihan normaalisti puun kasvusuunnan mukaisesti. Lopuksi huolellinen hionta.

Onnistuneen höyläys- ja hiontatyön jälkeen lyhdyn ala- ja yläosat ovat valmiit. Yläosaan porataan pylväsporakoneella ilma-aukko, jonka jälkeen pilarit kiinnitetään paikoilleen. Tästä jatkamme viikon päästä.. : )

PUUHAAVI OSA 4.

Puuviilut voidaan tehdä kahdella tavalla, joko askarteluveitsellä leikkaamalla tai vannesahalla sahaamalla. Me päädyimme jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Jälki oli ihan kohtuullisen siistiä, eikä halkeilua esiintynyt. Ennen liimausta kantit hiottiin kevyesti ja liimana käytettiin aivan normaalia puuliimaa. 

Aihiopuuna voidaan käyttää oikeastaan mitä tahansa puulevyä, siis kohtuuhintaista ja jopa ylijäämälevyä. Vanhat hyllytasot ja lastulevy ajaa asian, kunhan lujuutta löytyy sen verran, ettei aihio murru puristettaessa.

Kun on valmista, niin liima levitetään ja viilut pinotaan. Tässä vaiheessa kannattaa odottaa muutama minuutti, että liima ehtii imeytyä puuhun, viilut tarrautuvat helposti toisiinsa kiinni ja olen huomannut, että liima antaa imeytyessään puuhun myös kosteutta, jolloin viiluista tulee taipuisampia.

Kuvassa (vasen alareuna) aihio on kiinnitetty apuleukojen väliin kiinni ja viilut on esitaivutettu muottiin. Kun on varmistettu, että aihio toimii, niin viilut laitetaan puristuksiin. Ensimmäiset ruuvipuristimet kannattaa kiinnittää keskelle. Puristimien väliin sahattiin täsmälleen kaaren muotoisia "tukipaloja", joiden avulla saatiin puristettua mahdollisimman laaja pinta-ala kerrallaan kiinni.

Ruuvipuristimia kiinnitettäessä tärkeintä on katsoa, ettei viilut ala liukua ja nousta pois paikoiltaan. Ja toisaalta sekin on tärkeää, ettei puristimia väännetä liian tiukalle, ettei viilupino painu kasaan puristimen kohdalta. 

Kehikoiden annetaan kuivua vähintäänkin yön yli. Tämän jälkeen haavin keskipalkki kohdennetaan mahdollisimman hyvin puukehikkoon. Istuvuutta haetaan piirtämällä tarkat ääriviivat puuhun ja sahaamalla, sekä tarvittaessa höyläämällä palkkia niin pitkään kunnes se voidaan kiinnittää paikoilleen. Tämän vaiheen oppilaat ovat tehneet käsin jännesahalla ja kavahöylällä.

Keskipalkki täytyy tukea höyläpenkkiin vähintään kahdesta eri suunnasta.  Kuvassa (oikea yläreuna) näkyy, kuinka keskipalkki ja kädensija on kiinnitetty tiukasti apuleukojen väliin. Ilman tätä "lukitusta", palkki liukuu pois puristettaessa. Sivutuet sahataan vastaamaan haavin muotoja. Joskus tässä vaiheessa haavi on puristettu laudankappaleella vielä pöytäänkin kiinni, jos viilut ja keskipalkki ovat alkaneet jostain syystä nousta "ulos" paikoiltaan.

Tämän jälkeen aletaankin olla jo voiton puolella. Alkaa perusteellinen tasoitustyö ja se kestää siihen asti kunnes pinta on sametinpehmeä ja tasainen… : )

PUUHAAVI OSA 3. "PUUVIILUJEN TEKO"

Nämä haavit on valmistettu 2mm koivuviilulevystä. Levyn paksuus on puuhaavin tekoon juuri sopiva. Levy on taipuisaa ja kimmoisaa, viilut asettuvat suoraan muottiin halkeamatta ja tämä työvaihe ei vaadi turvottamista vedessä. Näitä haaveja on myös tehty oksattomasta mäntylaudasta. Mänty vaatii 1-2vrk turvotuksen ennen muottiin asettelua.

AARREARKKU OSA 3.

Ensimmäiset arkun kannet alkavat olla valmiita.

Viimeinen rima höylätään mittaan ja kiinnitetään paikoilleen., jonka jälkeen suoritetaan huolellinen hionta.

Varsinaisen "kopan" osat kiinnitettiin täsmälleen samalla tavalla kuin kannenkin puuosat , eli puutapeilla.
Puristusvaiheessa on tärkeää tarkistaa mitat suorakulmalla ja ottamalla ristimitta vastaikkaisista kulmista. 

Tässä kansi onnistuneiden työvaiheiden ja kevyen hionnan jälkeen.
Vieressä "koppa" odottamassa pohjaa ja saranoita...